NHL-tulokset: torstai 16. huhtikuuta 2026

Robert Thomas teki tiistai-iltana Utahin puolustuksesta reikäjuustoa ja piti Bluesin yksinään mukana taistelussa villi kortti -paikasta ilmiömäisellä hattutempullaan. Ottelussa, joka muistutti enemmän pudotuspelien kenraaliharjoitusta kuin tavallista loppukauden vääntöä, Thomas oli ratkaiseva tekijä löytäen toistuvasti tilaa puolustuksen keskeltä. Tasatahtia edenneiden kahden erän jälkeen ratkaisu nähtiin, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä alle kolme minuuttia. Logan Mailloux nousi siniviivalta ja tälläsi ilman syöttäjää syntyneen johtomaalin, joka puhalsi uutta virtaa St. Louisin aiemmin yskähdelleeseen hyökkäykseen. Utah haki epätoivoisesti tasoitusta, mutta Thomas sinetöi 5-3-voiton illan kolmannella osumallaan päätösminuutilla hiljentäen kotiyleisön. Vaikka Utah porskuttaa edelleen mukavalla karkumatkalla Keskisen divisioonan sarjataulukossa, tulos osoittaa, ettei Blues aio vielä heittää kirvestä kaivoon. St. Louis pyrkiikin nyt ratsastamaan tämän momentumin aallonharjalla panosten vain kasvaessa.

Anaheim Ducks todisti, että loppukauden liito on vaarallinen ase, kun joukkue nousi kolmannessa erässä sitkeään takaa-ajoon ja yllätti Nashville Predatorsin lukemin 5-4. Vaikka Steven Stamkos ja Filip Forsberg tarjoilivat kotiyleisölle todellisen oppitunnin – kumpikin takoi kaksi maalia ja he keräsivät yhteensä viisi tehopistettä – Nashville ei yksinkertaisesti saanut luukkua kiinni ratkaisuhetkillä. Anaheim pommitti Juuse Sarosta peräti 40 laukauksella pitkin iltaa, ja tuo väsymätön tulitus tuotti vihdoin tulosta päätöserässä. Kun Tristan Luneau tasoitti ottelun 4-4:ään erän alussa, vaaka kallistui lopullisesti, kun Tyson Jost otti kalliin 2+2-minuuttisen korkeasta mailasta. Troy Terry hyödynsi seuranneen ylivoiman alle kolme minuuttia ennen loppusummeria ja vaimensi Bridgestone Arenan täysin. Tämä on Anaheimille valtava tulos, joka vankistaa joukkueen otetta Tyynenmeren divisioonan kolmannesta sijasta. Nashvillelle tappio oli katkera pala purtavaksi, mutta joukkue hakee revanssia vieraskiertueellaan ensi viikolla.

San Jose Sharks viritti hyökkäyspelinsä eilen suorastaan sinfoniseen sointiin ja pöllytti Winnipeg Jetsiä 6-1-murskavoitossa, joka osoitti joukkueen nuoren rungon tappavan potentiaalin. Vaikka Cole Koepke avasi maalinteon aikaisin Winnipegille, kuuden minuutin kohdalta eteenpäin kentällä hallitsi vain San Jose. Macklin Celebrini toimi takaa-ajon arkkitehtina alustaen Ivan Chernyshovin ylivoimamaalin ja pitäen sen jälkeen todellisen pelintekijän näytöksen läpi illan. Siinä vaiheessa, kun Will Smith kruunasi toisen erän murskaavan rynnistyksen, Jets näytti jo täysin aseettomalta. Sharks paukutti peräti kolme osumaa kyseisessä toisessa erässä, ja William Eklund naulasi Mario Ferraron tarjoilusta kiekon verkkoon vain viisi sekuntia ennen erätaukoa ratkaisten pelin käytännössä siihen. Celebrini iski kolmen tehopisteen iltansa kruunuksi vielä päätöserän alussa jättäen Eric Comrien vaille mahdollisuuksia Sharksin lasketellessa helppoon voittoon. San Jose yrittää nyt viedä tämän lennon mukanaan taisteluun divisioonan paremmista sijoituksista.

Artyom Sergeev hoiti ilonpilaajan roolin täydellisesti Scotiabank Saddledomessa ja pysäytti 27 laukausta 28:sta nollaten Kingsin aikeet. Vaikka Los Angeles on tiukasti kiinni Tyynenmeren divisioonan pudotuspelipaikassa, se vaikutti tahmealta ylpeydestään taistellutta Calgarya vastaan. Kuparinen rikkoutui lopulta toisen erän puolivälissä, kun Morgan Frost rokotti ylivoimalla ja viimeisteli osuman Matvei Gridinin syötöstä. Quinton Byfield toi Kingsin tasoihin vain runsaan minuutin kuluttua, mutta se jäikin ainoaksi kiekoksi, joka Sergeevin taakse koko iltana upposi. Zayne Parekh nousi sankariksi heti kolmannen erän alussa kiskaisemalla rannelaukauksen Anton Forsbergin ohi ja palauttaen Flamesin johdon. Huolimatta Anze Kopitarin ja kumppaneiden epätoivoisesta loppukiristä Joel Farabee sinetöi loppulukemat tyhjään maaliin neljäkymmentä sekuntia ennen loppua. Kings matkaa nyt kotiin tietäen, että puolustuspeliä on tiivistettävä ennen kuin tosiotteluiden paine alkaa todenteolla kasvaa.

Edmonton Oilers teki eilen Rogers Placesta oman leikkikenttänsä ja pyöritteli Vancouver Canucksia kliinisessä 6-1-voitossa, joka betonoi joukkueen kakkossijan Tyynenmeren divisioonassa. Matthew Savoie oli tuhoisan illan kiistaton arkkitehti paukuttamalla hattutempun jo ennen ensimmäistä erätaukoa. Hänen kemiansa Connor McDavidin kanssa oli murhaavaa, sillä Oilers-kapteeni keräsi avauserässä peräti kolme ykkössyöttöä ja ratkaisi ottelun käytännössä kahdessakymmenessä minuutissa. Vancouverilla ei ollut mitään vastausta Oilersin nopeaan kääntöpeliin. Vaikka Tyler Mueller rikkoi nollapelin hetkellisesti avauserän puolivälissä, se oli laiha lohtu Canucksin miehistölle, joka oli alusta asti täysin alakynnessä. Kuumat tunteet roihahtivat varhain Colton Dachin ja Elias Petterssonin nyrkkitappelussa, mutta Edmonton kanavoi tuon energian hyökkäyspeliin hermoilun sijaan. Oilers suuntaa pudotuspeleihin huimassa myötätuulessa, kun taas Vancouverin katseet kääntyvät kohti pitkää jälleenrakennuksen kesää.

Scott Wedgewood muistutti kaikkia siitä, miksi Avalanche on Keskisen divisioonan eliittiä, ja torjui virheettömän 22 kopin nollapelin tylsyttäen Seattle Krakenin täysin. Vaikka Coloradon tulivoimainen hyökkäys vie yleensä otsikot, tämän voiton takuumiehenä toimi kurinalainen puolustusrakenne ja armoton tehokkuus maalipaikoissa. Victor Ostman piti Krakenia pystyssä leijonanosan illasta torjuen 33 laukausta, mutta Seattle ei vain keksinyt keinoja murtaa vastustajan muuria. Pato murtui lopulta toisen erän loppupuolella, kun Nick Blankenburg laukoi Valeri Nichushkinin tarjoilusta kiekon maaliin ja rikkoi maalittoman tasatilanteen. Paul Kelly tuplasi johdon kolmannen erän puolivälissä hyödyntäen Cale Makarin nappisyötön ja vieden ottelun lopullisesti vastustajan ulottumattomiin. Pudotuspelien kolkutellessa ovella Colorado näyttää vaaralliselta myös pelatessaan maltillista ja tarkkaa vähämaalista kiekkoa. Seattle matkaa kotiin miettimään keinoja hyökkäyspelinsä avaamiseksi, kun taas Avalanche lähtee loppusuoralle kuin juna, joka löytää huippuvireensä täsmälleen oikealla hetkellä.